Nukuttu yö antaa unelman,

herätty aamu pukee

sen toivoksi.

Päiväni rikastuu siitä

onnellisuudesta ja muuttuu

illalla kevyemmäksi kantaa.

Päivän kerrallaan, ei enempää.

 

Runoissa on se ihmeellinen taika, että niiden kautta voi pukea sanoiksi sielun elämää, kun puhuttu sana ei riitä. On aivan liian pitkä aika siitä, kun säännöllisesti kirjoittelin omia ajatuksiani, mutta luulempa tämän tauon olleen paikallaan. Kun vaikea sairaus iskee, ei hevin pue lohduttomuutta, surua eikä tuskaa ymmärrettäväksi asioiksi, ei itselle, eikä muille.

Sitä on olevinaan armelias, ettei satuttaisi huolillaan ketään tai mitään. Varsinkaan, jos ympärillä on sinulle rakkaita ihmisiä.

Luojan kiitos niitä on !!

Kuukauden päästä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun keuhkosyöpäni leikattiin.

Nips, naps, alalohko pois oikeasta keuhkosta. Sen jälkeen on riittänyt pyöritystä

toivon ja epätoivon välimaastossa. Olisi ollut ehkä paikalllaan hetkeksi hiljentyä jo

aiemmin miettimään, mitä se toisi tullessaan, mutta hyvä oli, etten sitä tehnyt. Murheelle

ja surumielisyydelle on ollut paikkansa, eikä ihminen heti muuta tapojaan. Hioutuvat sitten

hiljakseen, olen huomannut... 

Kolme täyttä päivää sitten sain kehooni sytostaattihoitoa. Kerran kuukaudessa käyn sairaalassa

saamassa solusalpaajia suoneen ja aina tiputuksen jälkeen toinen

ja kolmas päivä ovat vaikeimpia, kun muut.

Ajatuksista ei ole helppoa saada kiinni ja toimit ikäänkuin viiveellä, olematta läsnä heti.

Yöt ovat luku sinänsä. Uniin sekoittuvat sitten kaikki jo päivisin koettu,

nähty ja kuultu, heh, eikä kaikki ole edes omia kokemuksia.

Nyt on kuitenkin uuden lääkkeen ansiosta mieli parempi, kun tuloksia on kuulema näkyvissä.

Joulun jälkeen sairaus oli lähtenyt etenemään, joten oli helpottava

kuulla myös hyviä uutisia.

Koetan huolehtia kunnostani parhaan kykyni mukaan. Helppoa se ei aina ole, mutta tiedän jo

kokemuksesta, että salilla käynnin jälkeen olo on huomattavasti parempi ja sitten taas jaksaa

vähän paremmin. Kotona on myös ihan antoisaa harjoitella, ainakin välillä..

Kaikki voisi olla toisin, jos en olisi tavannut vaimoani, upea nainen !!

Olen saanut tukea, ymmärrystä ja elämän myönteisyyttä hänen kauttaan monella tasolla.

Hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voi,

viisautta eroittaa ne vielä toisistaan, mahtava motto arkeen...!!!!

Rakastan häntä suuresti <3 !!

Lastemme mietteitä, niitähän meillä on, kuuluu aina välilllä. " Tyhmä sairaus".., mutta onneksi

nämä asiat ovat omassa lokerossaan, nousevat välillä esillle ja sitten kaikki muut nuoruuden

ihanat asiat nostavat päätään..näin sen pitää ollakin. Kyllä hekin huolta kantavat, kukin omalla

tavallaan.

Kesä on tulossa ja valo lisääntyy. Jonkinlainen surumielisyys on hellittämässä ja kirjoittamiseen

on taas tullut halu. Runoja, runoja ja ajatuksia syvältä ja pinnalta, koska sen on minua.

Suojelusenkelini ymmärtää minua, kun olen sille rehellinen. En ole mikään helppo ihminen,

rakkaani senn tietää, mutta kun kirjoitan oikeasti siitä miltä tuntuu, niin sitten helpottaa.

 

Enkelitkin  lepäävät välillä ja saattavat kirota minua välillä, lempeästi, mutta paikallaan he ovat siellä

minua auttamassa.

En ole mikään uskonnollinen ihminen, mutta tiedän, että energian kulku lävitseni jatkuu

ja teen välillä valintoja, jotka auttavat minua eteenpäin ja valintoja, jolloin on

itsetutkistelun paikka.