..sytostaattihoitojen, olo ei voisi olla enempää äärilaidoilla elämistä. Vaikka tietää jo, mitä on odotettavissa, aina se "jaksaa" yllättää...ja jaksaahan se :-/ Nyt on taas se hyvä jakso alkamassa, viikko on vierähtänyt hoidosta ja jälleen 3, 4, ja 5 pvä olivat ne vaikeimmat. Fyysisesti ei niinkään, voimia on onneksi vielä, mutta tunnetilojen vaihtelut ja omituinen kaikenkattava sumuisuus on läsnä. Haluton, päättämätön, jaksamaton, vaikka jaksaisikin, surumielisyys..jne..vain mainitakseni. Näitä asioita joutuu pohtimaan, kun aika on ainut lääke, jotta itse huomaisi kokemuksen kautta muutokset todeksi. Turhaa on yrittää paeta, heh, kun ei voi, mutta nyt alkaa jo odottamaan tiettyjä vaiheita ja se kyllä helpottaa, oikeasti, ne kun ovat tuttuja tuntemuksia..;-)

Perheen sisällä voin hyvin. Tunnen vahvasti, että minulla on puolisoni tuki ja asenne sekä hänen lievästikin sanottuna, ymmärtäväinen ja rakastava olemus, helpottaa suuresti. Tytär oli myös edellisellä kerralla mukana, kun olin tiputuksessa. Rohkeasti tehty, meidän välillä oli ihan selvä yhteisymmärrys, mitä tämä "tyhmän taudin" hoito pitää sisällään. Nyky hoitojen kirjo oli mielenkiintoinen elämys tytölle ja selvästikään ei niin pelottava, se on hyvä juttu. Nyt ei hoidot ole niin suuri arvoitus, vaan ihmisten antamaa hoitoa, joka myös voi olla elämys katsella. :-)

Puuhastelua on riittänyt, onneksi. Perinneaitaa pihalle ja pölliaitaa terasille. Huhkittiin rankasavotassa yhdessä vaimon kanssa, jesh, ja nyt on jo valmistakin syntynyt. Puuöljyä pinnoille ja kyllä siitä vielä hyvä tulee. Siinäkin, työtä tehdessäni, olen antanut ajatuksen kulkea kaiken tapahtuneen ympärillä. Ihan senkin vuoksi, ettei kykene enää sellaiseen panokseen, kuin joskus, on ollut hyvä oman tekemisensä kautta , hyväksyä  tosiasiat, ettei paluuta täysikuntoiseksi ole..tervehdyttävää!!! Nyt joutuu jo miettimään asioiden tärkeysjärjestyksiä.

Rakkaus puolisoani kohtaan, pitää minut elävänä vaikeina päivinä. Onhan toki muutakin, mutta silloin juuri se fokusoituu selvimmin. Joskus menen ihan sanattomaksi, sekin on jo poikkeustilanne, heh !!

No, nyt sitten käyn verikokeissa taas kerran viikossa. Sitten tarkastukset ja taas tiputukset. Kuusi kertaa, sykliä, ovat suunnitelleet.

Kesä tulee vauhdilla, onneksi, ja mukavat tuntemukset ovat kuitenkin taas vallanneet sielun. Uskon, että paranemista tapahtuu ja minulla on vielä paljon annettavaa perheelleni ja muille ihmisille.

 

Hetkiä taivaanrannan takana,

ikuisuuksia ja silmänräpäyksiä,

rajojen kanssa elämistä.

Sieltä kaukaa horisontista

minä sinut löysin, hetki ajassa

joka ei ollut heijastus.

Ikuisuus jota ei ollut,

on nyt sydämessä.